kun olen vanha
syön ruokaa josta en pidä
pidän vaatteita jotka eivät sovi
kun olen vanha
olen liian paljon yksin
minut viedään paikkaan jossa en viihdy
kun olen vanha
tarvitsen liikkumiseen apua
mieluummin käsivarren kuin elottoman kepin
kun olen vanha
elämäni ei ole ohi
olen silti minä
kokonainen ihminen
silloinkin kun olen vanha
Selite:
tämä tuli vaan mieleen kun aamulla näin bussissa vanhan miehen rollaattorin kanssa...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Suruisa, vaan hieno ja toiveikas:)
Jotenkin tämä asia tuntuu ihmisiltä unohtuvan. Monen vanhuksen hiljaisuus ja syrjäänvetäytyvyys, tai paremminkin -jääminen johtaa elämänsä kukoistusta elävän ajatukset monasti aivan väärille uomille.
Onnea varmuuden viettelyksiin......
Mutta silloinkin pää pystyssä! Hieno runo!
Tämä on kyllä hyvä, täynnä kaikkia erilaisia tosia ajatuksia, jotka liittyvät normaaliin päivien kulkuun silloin kun on vanha tai oikeammin iäkäs, koska sana "vanha" antaa käsityksen käyttökelvottomasta, hylätystä tai muuten toimimattomasta ja rikkinäisestä.
Tässä runossa on herkkä ote, tämä on kaunis,
tässä on rakkaus mukana.
Runon alku kantaaottava ja hieman ironinen. Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo, jota pitää kunnioittaa kaiken ikää. Toivottavasti vanhana saa hyvää hoitoa ja huolenpitoa ja voi säilyttää itsemääräämisoikeuden.