Minä muistan sinun kasvosi
Minä muistan naurusi
Minä muistan unelmahääsi
Minä vihaan niitä ihmisiä
Jotka sinua satutti
Me vannoimme ettemme koskaan toisiamme hylkäisi
Yhdessä navetan takana piilossa pelkoamme itkettiin
En ymmärrä kohtaloa joka määräsi
Minä pääsin turvaan
Sinut paloiteltiin
Minä aioin muistoasi kunnioittaa
Aion viattomien lasten puolesta taistella
Kunnes taas tavataan
Auta minua auttamaan
Selite:
Hän ei selvinyt sodsta minä pääsin sotaa pakoon tänne turvaan. Hän oli vasta 12 vuotias kun koki julman kuoleman.
Lepää rauhassa ystäväni..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pysäyttävää tekstiä, olisin kivi, jos tämä ei herättäisi ajatuksia. Ihminen on julma. Julmuus. Niin, ja siltikään se ei muutu koskaan.
Upeaa kerrontaa, koskettavaa.
ihana runo<3 kauniisti kerrottu..kyyneleet tuli silmään<3