Väsynyt katse pyytää,
saanko tyynyyn jo painaa pään.
Pieni suukko, käsi kädessa ja hetkeksi syliisi jään,
sitten rakas äiti,
viethän mut peiton alle pesään lämpimään.
Saanhan aamulla viereesi tulla,
kertoa mitä kaikkea hassua yöllä näin?
Saanhan katsoa sua silmin niin tuikkivin ja
silittää sun tyynyllä lepäävää tukkaa.
Saanhan kaulaasi tuoksuttaa,
hetken vielä vieressäsi nukahtaa.
Olla siinä ihan hiljaa,
eihän äiti meillä ole kiire mihinkään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Helyyttävä runo.
Äidinrakkautta parhaimmillaan.
Lämminhenkinen runo ,
kauniita sanonoja,tärkeälle ihmiselle.
Kaunis, lumoava runo, täynnä rakkautta
kaunis ihana runo, todellakin pysähtyminen kiireettä kotiin pikkusen kanssa, kuten sanot, on lahjoista parhain