Minulle yksinäisyys on
ruokasalillinen ihmisiä,
joista edes pöytäseurueeni
ei minua hengitä.
Toisten pidellessä toisiaan
käsistänsä kiinni,
tartun minä hetkeksi omaani
ja elän hiljaisuudessani.
Illan pimetessä pimenin minäkin,
kun mukauduin varjojen maailmaan,
eikä minun huomattu kadonneen,
kun ei huomattu ilmestyneenkään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ei se yksinäisyys kauhean hyvältä tunnu.
hienosti kuvailtu, mahtavaa tekstiä.
tykkäsin.
Hieno kuvaus yksinäisyydestä. Toivottavasti tämä on vain runo, joka on kirjoitettu minä-muodossa.
Wau.
Olen ajatellut aivan samoin ! Suuressa joukossa voi tuntea itsensä paljon yksinäisemmäksi kuin yksin ollessaan... Meitä on siis muitakin , jotka näin tuntevat , hieno runo !!
Ensimmäinen kappale = <3
kaikki pitää huomata ja kaikilla on väliä.
tässä pystyy elämään mukana.
Hyvä kuvaus yksinäisyydestä(kuulostaa typerältä, mutta on totta). Tykkään
Olipa kauniisti kerrottu yksinäisyydestä..voin samaistua sanoihisi,pidin tosi paljon!
hieno ;D
yksinkö olet pitkään ollut ?
oletko oman pään sisässä yhsin vai onko silloin seuraa ?
Tuttuja tunteita, samastuin hetkessä! Todella hienosti kirjoitat. Surullista kun muut ottavat toisiaan kädestä mutta itse joudut hakemaan lohtua omalta kädeltäsi. Mutta siis joo, hieno!
Tykkäsin paljon, tuli vähän oma elämä mieleen, mua ei ihan aina huomata, jos huomataan, ei välitetä. =)