Tontun kahdeskymmenesneljäs

Koko pitkän viime yön

se suksillaan kulki

halki metsien ja peltojen

päivällä pienen hetkosen

nuotiollaan nukahti

iltasella matkaansa jatkoi

kuunvalon loisteessa

pakkasen paukkeessa

tunturin päälle hetkeksi seisahtui

ja hiljaa katsoi kaukaisuuteen

tontun huuruinen hengitys

katosi kauas pimeyteen

jäi jäljelle vain latu

kaunis pohjoinen talvi

ja ikuinen joulumieli