Pohjoisilla poluilla
tuntureiden lanteilla
siellä missä rauha alkaa
ja kuukkelit kujeilee
siellä minun sieluni
aina palaa kotiin
siellä herään henkiin
synnyn uudelleen
ne mittaamattomat erämaat
kauniit maisemat
tuulen ujellus
korpin korahdukset
saavat sydämen hymyyn
solut nauramaan
riemusta kiljumaan
tasajalkaa pomppimaan
koskien kohina
vie mukanaan
kuolemattomaan
ikiaikaan
en koskaan palaa
ihan kokonaan
osa minusta
pysyy ikuisesti siellä
aika ajoin
lähden etsimään
ja aina löydän
itseni
vaaran helmoilta
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niissä maisemissa silmät ja sielu lepää.
Lapin taika vallitsee runossasi,
saa lukijan Hyvälle mielelle.
Minulla on yksi Sykähdyttävä kuukkeli-kokemus,
jota en koskaan koskaan unohda.
Kiitos Ihanasta runosta <3
Sivut