Talvipäivänseisaus

Ykskolmatta joulukuuta,
nimipäivä Tuomon, Tommin,
päivä Tuomahan, Tominkin,
jouluaaton aaton aaton
aatto aivan auringoton
kaamoksen on käännekohta
iloinen, iki-ihana:
pituus päivän seisahtavi,
kääntyy yö lyheneväksi,
käy päivä piteneväksi!

Se lähtee pimeydestä,
sydäntalven synkkyydestä
ja piinasta pakkasien,
luonnosta lepäilevästä,
huurteisesta, huumatusta,
talviunta uinuvasta.

Se johtaa iloon, valohon,
hohtoon hankien hopeisten,
se lupaus on keväästä,
mi heräilee hortehesta,
silmut puiden pullistavi,
kasvuhun karauttavi,
kukkaloistoon laukaisevi.

Pian kertoo siit' vihertäin
joulupuu tupahan tuotu,
pihta pirttihin puettu,
kuusi kurja kaunisteltu,
elonpuu ehoksi saattu,
valoihinkin valjastettu.
_____

Ystävät, runotoverit!
Mennyt vuosi mielessäni,
aika armas aatoksissain
sydäntäin sykähdyttävä,
tontun taikatoivotuksin
joulurauhaa ma julistan,
uutta vuotta onnellista,
vuotta mahdollisuuksien!