Jotenkin tein sen taas,
ajoin itseni nurkkaan ahtaimpaan.
Karkoitin elämästäni ihmisen.
Hänet joka teki minusta kokonaisen.
Siispä istun yksin, istun vaan,
maailman jatkaessa elämää.
Vain yksi ajatus seurana, vain yksi lause mukana.
Miksi sinäkään pystyisit elämään kanssani,
kun aina en itsekkään itseäni kestä.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Heliza | Nimetön | 20.8.2013 | 0 | Runo |
| Heliza | Nurkkaan ajettu | 8.1.2012 | 0 | Runo |
| Heliza | Sinun | 20.10.2011 | 0 | Runo |
| Heliza | Kaunis päivä | 11.5.2011 | 1 | Runo |
| Heliza | Voisitpa unohtaa sanani | 3.5.2011 | 3 | Runo |
| Heliza | Sinun sydämesi | 28.1.2011 | 3 | Runo |
| Heliza | vain yksi | 1.7.2010 | 4 | Runo |
| Heliza | Tyyni mieli | 13.4.2010 | 2 | Runo |
| Heliza | Elämäni | 8.4.2010 | 0 | Runo |
| Heliza | Kunnes | 28.3.2010 | 1 | Runo |
Kommentit
Runo kolahti minuun kovin. Hyvin kirjoitettu kokonaisuus!
hieno ajatus tässä, pidän!
Surullista
hyvin itsensä tunteva runo
koskettaa