Uuden äärellä
kuolevan puun katveessa
Sormilla hivelen seinien pintaa
Niin paljon nähneet,
niin paljon kuulleet
Menneen elämän tarina
kirjan viimeisen sivun
viimeinen lause
Kaunokirjaimin
Sen pituinen se
Uuden tarinan äärellä
vielä puhtaan valkoiseen
tyhjälle sivulle muodostuu alku
Kaunokirjaimin
Olipa kerran
Seinillä kaikuvat äänet
menneen,nykyisen ja tulevan
niitä ei kukaan voi vaientaa
Ne on muistoja
sydänten kaikuja
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea tunnelma tässä.
Kaunis ja koskettava runo.
Hyvin kaunis myös koskettava runo. Kiitos runostasi!
Makoisa runo. Hieno, oikein hieno. Luulen pitäväni tavastasi kirjoittaa, jatkan lukemista siis. Jes. Kiitos.
Ainiin. Onnea myös.