Ikkunan takana
mustassa takissa kiiltelee kuu.
Ja sen helmassa pilvet painaa jäätyneen meren.
Lumihiutaleet leikkivät jalavan oksilla tähtiä.
Katulampun valossa on sukellus pimeään.
Nuori nainen katsoo siskonsa lumienkeliä.
Toppapuku on täynnä ruohoa ja männynneulasia.
Onni on kikatus koskemattomassa kuvassa.
Tuuli vie sen kaiun kuin varjon.
Rööki syttyy kohmeisiin käsiin kuin rukous.
Jouluvaloina parvekkeella
loistaa linnut.
mustassa takissa kiiltelee kuu.
Ja sen helmassa pilvet painaa jäätyneen meren.
Lumihiutaleet leikkivät jalavan oksilla tähtiä.
Katulampun valossa on sukellus pimeään.
Nuori nainen katsoo siskonsa lumienkeliä.
Toppapuku on täynnä ruohoa ja männynneulasia.
Onni on kikatus koskemattomassa kuvassa.
Tuuli vie sen kaiun kuin varjon.
Rööki syttyy kohmeisiin käsiin kuin rukous.
Jouluvaloina parvekkeella
loistaa linnut.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runon loppu tuo maiseman johonkin kerrostalolähiöön. On aika harvinaista, että rööki ja rukous ovat samassa lauseessa. Siinä on jotain erittäin vastakohtaista, kuin eräässä Sirkka Turkan runossa, jossa roskis kimaltelee kuin tähtitaivas. Ajattelen rukouksen syttymistä. Mitä se on? Ehkä rukous syttyy tiettyyn hetkeen tarpeen mukaan, kuin tarve lähteä röökille.