On hetki lähtöön
ja ankkurit ylös nostetaan
Laivan keula aavalle kyntää
Kotisatama jo taakse jää.
Näkemiin oi armaani mun
näkemiin oi armaani mun
pian kohtaamme udelleen.
Aallot, aalot laivan keulaan pärskähtää
vapaina kuin tyrksyt ve'en
nyt laivaamme keinuttaa.
Palaan, palaan kotisatamaan
ennen kuin uusi kuu saa
Vaan aina salaa kaipaan
merentyrskyjä kyntämään.
Vain ulappa rannaton
keulan suuntana on
siel vieraat hiekkarannat
ja valot sataman, valot sataman
jää kaipaus kuitenkin
kun seilaan tuttuun satamaan.
Laineilla aaltojen keinuvi laiva
vapaana kuin uljas kotka
vapaana kuin uljas kotka.
Palaan oi palaan armaani mun
kun tyrskyt rauhoittuu.
Vaan aina ma salaa kaipaan
kaipan, rantoja oudon maan
rantoaja oudon maan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tuli vanha aika mieleen. And old style is sometimes the best...
Mutta siis, pidin.