Minun piti kauan maata ojan pohjalla
ennen kuin löysin etsimäni.
Kun olin menettänyt toivon, sinä löysit minut
itkemästä naama mutaisena hiukset sekaisin.
Otit syliisi, silitit hiuksiani, pyyhit lian
pois kasvoiltani.
Teit pikku hiljaa tilaa sydämeeni.
Varovasti korjasit minut hellillä otteillasi.
Rakastuin vahingossa sinuun.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Mansku | Pelkään eniten | 28.7.2015 | 0 | Runo |
| Mansku | Paras ystävä | 16.1.2014 | 1 | Runo |
| Mansku | Lapsi | 22.11.2013 | 1 | Runo |
| Mansku | Nimetön | 9.10.2013 | 2 | Runo |
| Mansku | Nimetön | 24.9.2013 | 0 | Runo |
| Mansku | Nimetön | 24.9.2013 | 1 | Runo |
| Mansku | Nimetön | 17.9.2013 | 1 | Runo |
| Mansku | Pala minusta | 16.9.2013 | 0 | Runo |
| Mansku | Nythetikaikkiminulle | 29.8.2013 | 1 | Runo |
| Mansku | Nimetön | 26.8.2013 | 0 | Runo |
Kommentit
Toivosta se lähti ja rakkaudeksi kasvoi, ympärillä tarina kaunis.
Runossasi romanttinen tilannekuvaus.
Kaunis ja toiveikas.. Kunpa tää vahinko olis hyvä juttu!