Syntyessäsi siivet sait,
kevyin jaloin maata taapersit,
tanssien, ahkeroiden, nauraen
elämäsi muille annoit,
huolta rakkaistasi kannoit.
Nyt on jalat ahkerat hiipuneet,
tanssikengät nurkkaan joutaa,
pursi ikuinen, kohti valoa sinut
rakas mummo noutaa.
Naurusi kupliva vielä muistoissa kantaa,
hyvän muiston elämästä iloisesta
lapsillesi, tutuillesi antaa.
Selite:
88 vuotias anoppini kuoli hiljaa hiipuen, jättäen muiston aurinkoisen itsestään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavasti sannailtu!
Muistot on ne jotka ellää.
Koskettava runo, joka sai kyyneleet silmiin. Alku sykähdyttää ja keskisäkeistö itkettää. Viimeinen säkeistö saa hymyn huulille. Pidin kovasti.
Ihanasti kirjoitettu. Todella kaunista muistoa...
Lämmin ja Kaunis on runosi.
Mummosi on sen ansainnut.
Pidän tästä muistorunosta. Yleensä ne ovat surullisia ja suurta ikävää kantavia. Kaipautta kantaa tämäkin. Mutta erilaista...miusta jokaisen iäkkään ihmisen tulisi saada lähteä juuri näin jatkamaan matkaansa. Kun on hyvän elämän elänyt, siitä voi iloita.
Kauniit muistot jäävät jäljelle pois lähteneen elämästä. Kaunis on tämä muistorunosikin mummolle!
Näin me vuorallemme täältä pois siirrymme. Otan osaa.
Koskettavasti sannailtu!
Muistot on ne jotka ellää.
Koskettava runo, joka sai kyyneleet silmiin. Alku sykähdyttää ja keskisäkeistö itkettää. Viimeinen säkeistö saa hymyn huulille. Pidin kovasti.
Ihanasti kirjoitettu. Todella kaunista muistoa...
Lämmin ja Kaunis on runosi.
Mummosi on sen ansainnut.
Pidän tästä muistorunosta. Yleensä ne ovat surullisia ja suurta ikävää kantavia. Kaipautta kantaa tämäkin. Mutta erilaista...miusta jokaisen iäkkään ihmisen tulisi saada lähteä juuri näin jatkamaan matkaansa. Kun on hyvän elämän elänyt, siitä voi iloita.
Kauniit muistot jäävät jäljelle pois lähteneen elämästä. Kaunis on tämä muistorunosikin mummolle!
Näin me vuorallemme täältä pois siirrymme. Otan osaa.