Runo ei synny jos sitä väkisin vääntää, sitä on sanoiksi silloin vaikea kääntää.

Runo tulee mieleen yks kaks, ja sillä naks.

Aivolohkossa viipyy se jonkun hetken, sieltä se tekee olkavartta pitkin kynäkäteen retken.

Sieltä se laskeutuu sitten perille, elikkä paperille.

Mut jos sulla ei ole mihin kirjoittaa nenäsi alla, sen kyllä mielestäsi pois nappaa runoilijan halla.

Halla on sellainen veikko , kaikkien runoilijain pelätty peikko.

Se kyllä sulta runon mielestä nappaa, sen jälkeen runoilija mietti mihin se runo katos ja päätään rappaa.

Joskus saattaa runo jopa wc:ssä mieleen tulla, onneksei on käden ulottuvilla wc paperirulla.

Siihen voi raaputtaa montakin runoa, lähtiissä sen voi sitten taskuun punoa.

Sitten siitä se kirjoitetaan puhtaaksi, ja tietenkin suomeksi elikkä meidän kotimaaksi.

Ja kun se mielestäsi valmis on, lähetä se rakkausrunot piste com.

Siellä se sitten kaikkien luettavana on , sen lukee myös Nikke von Nakkerton.