Niin minä hölmö naiivi
Menin ja luotin, uskoin
Löytäneeni ihmisen
jonka kanssa voin jakaa kaiken, ilon ja surunkin
Kaiken siltä väliltä
Luulin löytäneeni ystävän tyyniin ja myrskyihin
Niin se tuntui pahalta
Kun puukko hiljaa, niin hitaasti iskeytyi selkääni
Ihan salaa, huomaamatta
Se upposi
Syvälle satuttaen
Tarvitsin apua sen poistamiseen
Vieläkin sitä haavaa parannan
Välillä sinne suolaakin sirotat
Paha on oloni nyt
Syytän itseäni
Olinhan tyhmän naiivi, hölmö
joka luotti liikaa ihmiseen
Annoin liikaa
saamatta mitään
Motiivina pelkkä kateus
Tiedän tämän
Takaisin on turha ryömiä
ei minulla loppumaton ymmärrys ole
Selite:
Homo homini lupus.
Kun pitkä ystävyyssuhde päättyy siihen, että luottamus on poissa eikä toinen osaa arvostaa kuin itseään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
:/ kurjaa kurjaa kurjaa! Ystävyys on arvokkainta ja miten kamalaa se on, jos toinen ei sitä osaa arvostaa.