Rakkaus niin vaikeaa, tuskaa vain tuottaa.
Mut mitäpä muutakaan siltä vois oottaa.
Ei sydämen valintaan vaikuttaa voi,
vaik tietää et kärsimyksen se toi.
Ei järjen ääntä kuuntele lai'n,
se rakastuu, valitsee kohteensa vain.
Se naiseen ihanaan ihastuu,
sit huomaa, rakkautta sille ei tuu.
Nyt itkee sydän murheissaan,
miettii kurjaa kohtaloaan.
Mut periksi kuitenkaan antaa ei saa,
jos onnea yrittää tavoittaa.
Vielä joskus sydän murheellinen,
valloittaa Rakkaansa sydämen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
aika ihana........
toivoa täytyy olla
wau...ihan mielettömän hyvä!:) riimitkin oli oikeen kunnolla...kaunis ja surullinen! mutta hieno on!
pidin, rimmasi hyvin..:)
Pidän siitä kuinka luonnollisesti sanat ikään kuin virtaavat runossasi, synnyttävät sävelen, soinnun... se on runoutta se.
Hienosti kirjoitettu runo rakkaudesta ja rakastamisen vaikeudesta
Pakko olla taas Trollkinin kanssa samaa mieltä. Riimejä ei tueta. Tässä ne on kyllä enemmän toimivia kuin jossain.Eivät niin ala-aste tasoa. Mutta jotenkin niin tavallinen, tylsä.
Kauniin surullinen ja silti täynnä toivoa
Tästä tuli mieleen monta takavuosien menestys- Suomi-iskelmää... yksinäinen, elämän valttikortit, viikonloppuisä jne. Tarvittaisiin vain Eero Aven laulamaan.
Mukava huomata että kaikki eivät sorru puolittaisiin loppusointuihin..
Taidetaan olla vähän samassa tilanteessa. Voimia.