Harmaan mökin portailla äiti kyynel poskella
lastaan kotiin oottavi jouluaatto on.
Auta hyvä Jumala, että heidät saisin
nähdä vielä luonani Joulu tullut on.
Antaa jyvät linnuille pihapiirin tilheille
äidin silmät kosteina jouluaatto on.
Ikkunasta katsellen, Luojaa rukoellen
aina hyvää toivoen, rakkaat siunaten.
Lapset kodin jättäneet, eivät vuosiin muistaneet
katsoo silmin kyynelin äiti taivaisiin.
Kaukaa kirkon mäeltä, kellot kumahtelee
äidin murhe nyt jo pois päässyt lepohon.
Selite:
Pienessä harmaassa mökissä eläneet lapset häpesivät kotiaan, kävivät koulunsa sieltä käsin. Äidin huoli oli aina suuri kun opiskelupaikalleen menivät, sieltäkään ei puhelua kertaakaan, eikä kirjettä lähettäneet, ainoastaan silloin pyydettiin jos rahaa tarvittiin, mutta kaiken he vastaan ottivat. Nyt isopalkkaisina miettivät, miksi toiset aina äitiä auttoivat ja itse ei kertaakaan. Varattomana hautaan laskivat, eikä aikaa ollut muistotilaisuuteen. Senkin järjestivät Ystävät, omaisia ei yhtään paikalla ei lapsia eikä lastenlapsia. Äiti oli uskovainen ja siinä syy miksi eivät jaksaneet kuunnella mitään höpinöitä. Syynä oli myös ainainen kiire, mutta minne?. Se ainut tekosyy... (Sen minkä taaksensa jättää sen edestään löytää.)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit