Ehkä osaan vasta kun meitä ei enää ole

Runoilija pakkausseloste

Meidän pitkä historia on ongelma
en osaa kertoa meistä
Kun takana on kymmenen vuoden edestä hetkiä
tuntuu valehtelulta kertoa vain yhdestä


Ei ole helppoa muistaa
että alussa oltiin aivan toiset
Mun ei koskaan pitänyt rakastuu suhun
Eikä sun koskaan pitänyt saada mua

On kai helpompi kirjoittaa siitä mitä me ei olla
Ei olla kiveen hakattuja
Ei edes nimiä papereissa
Ei olla äiti ja isä
vaikka joka huhtikuu mietinkin että voisimme
jos asiat olisivat menneet toisin

Sinä et tunnu tahtovan lupautua
Ja mietin johtuuko se enemmän minusta vai sinusta
ja miksiköhän sä niin pelkäät
kun mä olen se joka tulee rikkinäisemmistä oloista

Ootkohan sä koskaan katunut
ajatellut ansaitsevas enemmän

Minä en oo tarpeeksi hyvä
Vaikkakin parempi kuin silloin
kun sun hiukset oli pitkät
ja mun posket liian kapeat

Mahtaako koskaan ollakaan niin
että tietäisi varmaksi
Eikä aina pelottaisi
että meille jäisi vain mennyt

Me ollaan käytetty yhdessä kolme laatikkoa suolaa
Niin että kai se jotain merkitsee
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Oiva, paljonpuhuva lopetus hienossa runossasi.
Hienoa menneiden vuosien pohdintaa. Erityisesti tykkäsin kohdasta 'kun sun hiukset oli pitkät ja mun posket liian kapeat'. Tuli oma nuoruus haikeasti mieleen. Upea myös tuo loppu: 'me ollaan käytetty yhdessä kolme laatikkoa suolaa...' Pidän kovin. 
Kaikella on aikansa, paikkansa ja merkityksensä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot