Uudet siivet

Runoilija a3359f9b91859b9db2888ac5769bdc6c

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 9.7.2015
Viimeksi paikalla: 22.12.2018 17:18

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Facebook:

 
Yksinäisiä pisaroita,
sydämen palasia, kappaleita. 
Syliini kerään ja lohtua annan,
mennyttä tarinaa kannan.

Hetken vain, vailla huolta, siipeni selkään sain. 
Hetken vain, rakkautta, kauneinta omistaa vain.

Siipeni katkes, tuuli ne riisti, ei höyhentäkään armotta jäänyt.
Tyngät on pienet selässä mulla, siivet näin alkunsa saivat. Kuinkahan jälleen uusilla näillä,
lentohon pääsevi jälleen? 
Selite: 
Vanha runo, joka löytyi kätköistäni ja jolle oli taas käyttöä. Kuvaa elämän kolhuja.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upea, koskettava, riipaiseva runo.
Kiitos
Hienosti kirjoitettu pidin! Itsekin kaipaan uusia siipiä.
Kiitos. Niiden kasvattaminen ei ole aina helppoa, vaan siinäkin aika parantaa.
Upea runo! Ihmisessä on aina asunut pieni unelmoija, joka haaveilee asioista, oli se sitten jokin taito (lentäminen) , kumppani tai uusi työ. Runosi hieman suruisa loppuosa sisältää pienen toivon pilkahduksen. Tuo muistuttaa siitä kuinka unelmat ja haaveet tarvitsevat myös uskoa kasvaakseen. Lentokoneitakaan tuskin olisi olemassa ellei nuo kaksi (hullua) Wrightin veljestä olisi uskoneet omaan unelmaansa. Sama kai pätee myös jollain tapaa rakkauteen? 
Kiitos kommentistasi. Hyvä vertauskuva, mielestäni asiaa voi hyvinkin ajatella myös tuonlaisesta näkökulmasta. Se juurikin, että tiedostaa silti omistavansa yhä nuo uudet pienet siiven tyngät ja sen, että nekin alkavat taas kasvaa joksikin. Se kertoo minustakin toivon ripauksesta, joka vie eteenpäin elämässä monessa asiassa:).
 

Käyttäjän kaikki runot