Yksinäisiä pisaroita,
sydämen palasia, kappaleita.
Syliini kerään ja lohtua annan,
mennyttä tarinaa kannan.
Hetken vain, vailla huolta, siipeni selkään sain.
Hetken vain, rakkautta, kauneinta omistaa vain.
Siipeni katkes, tuuli ne riisti, ei höyhentäkään armotta jäänyt.
Tyngät on pienet selässä mulla, siivet näin alkunsa saivat. Kuinkahan jälleen uusilla näillä,
lentohon pääsevi jälleen?
sydämen palasia, kappaleita.
Syliini kerään ja lohtua annan,
mennyttä tarinaa kannan.
Hetken vain, vailla huolta, siipeni selkään sain.
Hetken vain, rakkautta, kauneinta omistaa vain.
Siipeni katkes, tuuli ne riisti, ei höyhentäkään armotta jäänyt.
Tyngät on pienet selässä mulla, siivet näin alkunsa saivat. Kuinkahan jälleen uusilla näillä,
lentohon pääsevi jälleen?
Selite:
Vanha runo, joka löytyi kätköistäni ja jolle oli taas käyttöä. Kuvaa elämän kolhuja.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit