Ne loputtoman pitkät
auringon sùutelemat lapsuuden kesät.
Karheapintaiset ratapölkyt
lämmin sora ja raiteen työn silottama metalliselkä
paljaiden huolettomien varpaiden alla.
Kun helle nosti maasta kiurunkannusten keltaiset liekit
ja päästi kreosoottitervan tuoksun vapaaksi leijumaan.
Ja me juoksimme tappelemaan huijattujen fasaanikukkojen sulat hiuksissamme
kuin muuta maailmaa ei olisikaan
Joripekka ja minä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ei ollut huolta, ei kiirettä, ja kesätkin olivat pitkiä.
Hyvää Juhannusta Sinulle <3