Valot valuvat ohitseni
kuin maisemat
pysähtymättä
sydämeni varjoihin.
Pakkanen ei enää
pure minuun,
sillä syväjää
on saavuttanut
sisimmän säikeeni.
Eikä kukaan enää
istu viereeni
edes ruuhkabussissa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lohduton tuntu tässä.
Haikeaa on mutta silti niin kaunista runoilua.
hiljaisen kaunis
ompas hieno texti..;)
Riipaisevaa, mutta terävää kuvausta. Runona erittäin onnistunut, ei yhtään turhia sanoja. Pysäyttävä loppu.
Joskus syventyy sisimpäänsä niin, ettei mikään heilauta puoleen eikä toiseen. Mutta ei tarvita kuin yksi kädenojennus, kun avaat silmäsi ympäristölle ja niin palaat jälleen elämään kiinni. Upeasti kuvaat yksinäisyyden tuomaa tuskaa. *Kiitän*
persoonallisesti kirjoitat, epätoivoksi tuon jotenkin tunnen, mutta huominen kumminkin on.
Ainakin sen olla pitäisi, jokaiselle