Kun mietit, Miten kohdata sureva: "Älä kohtaa!" on paras ja varma.
Ohjeista helpoin ja pureva, toimii kuin hyvä karma.
Ihmisen tulee selvitä yksin. Siihen vaihtoehtoja on kaksi:
Hän selviää tai kuolee siihen, yleensä tulee vahvemmaksi.
Ihan shokin alussa tukea voi. Halata, auttaa ja kantaa.
Sitten se on liian puristavaa, älä kirista surevan pantaa.
Ei jaksa kohdata, katsoa. Ei tavata surra tai nauraa.
Ei hiljaa vieressä istua, ”Antakaa mulle rauhaa!!!”
En halua lohtua lohduttomuuteen, haluan luokse rakkaan.
En oo lähdössä täältä ikuisuuteen, mä vain muistoja sydämeen pakkaan.
Selite:
Surun määrä on vakio. Osaa ottava haluaisi kantaa osan..mutta jokaiselle on omansa. Kyllä siitä selviää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kyllä me rinnalla kulkijoita tarvitsemme.
Hyvin olet menetyksestä toipumista kuvannut ...olen itsekin jokunen vuosi sitten menettänyt puolisoni, siksikin runosi kolahti. Suru ei koskaan katoa, se vain hieman muuttaa muotoaan. Voimia sinulle!
tämä on täyttä totta, sitä haluaisi mielellään ottaa osaa toisen suruun, mutta pitää muistaa että samalla se nostaa surijan surun uudelleen pintaan.