vihmova syyssade sataa kasvoille, pesee pois suolaisia kyyneleitä. kunpa joku voisi pestä myös sisältäni, tämän pahan olon pois. kuljen eteenpäin liukasta tietä, välillä olen polvillan, mutta aina nousen ylös ja jatkan matkaa luoksesi. Saavun pihaasi olet poissa, kynttilän liekki ei loista, viimeinenkin valo sammuu sydämestäni.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi