Illan synketessä kyynel vierähti poskelleni, kyyneleen mukana poistui myös osa haurasta sieluani, se haihtui maailman vankilaan. Nyt vain hiukan toivottomampana kuljen, kohti tulevaisuutta, kohti varjoja, kohti surullista, mutta niin kaunista loppua. Tie jolla kuljen, on päällystetty ihmisten haaveilla, kun päälle astun, yksi aina murenee. Kunpa osaisin lentää lailla leijan, takas alkupisteeseen mut vois uudelleen ja uudelleen kelata.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Wau.. Voiks tähän muuta enempää sanoa! Upea teos/runo!!!
Tän olis voinut jaotella paremminkin, mutta kokonaisuudessaan tää toimi juuri näin :) pidin kyllä!