Vaikuttaja

Kaivat korvistasi koristeita kanssaeläjien kuraisiin seiniin.
Sisällä seesteistä.

Rakennat oman valkaistun linnakkeesi elävän veden rantahiekkaan.
Nousee myrsky.

Annat muiden tulla megafonin kantomatkan päähän kuiskaamaan.

Yksilön oikeudet ja yhteiskunnan oikeudet,
naisten oikeudet ja miesten oikeudet,
lasten oikeudet ja sikiöiden oikeudet,
siittiöiden oikeudet ja hautakivien oikeudet,
homojen oikeudet ja eläinten oikeudet,
kasvien oikeudet ja sienten oikeudet,
robottien oikeudet ja polkupyörien oikeudet ja lankakerien oikeudet.

Hyvähän sinun on norsunluutornistasi ladella suuria sanoja
ja heilutella kaupungin kookkainta pamppua
bingomummojen siristettyjen silmien edessä.

Minä seison kalliolla, karilla johon monet kompastuvat.
Seison sanojeni takana.

Sinä puolestasi seisot sanojesi edessä.
Toivot niiden turvaavan selustasi,
mutta vaivauduitko edes vilkaisemaan taaksesi?
Jonain päivänä seisot murskaavalla kukkulallasi aivan yksin.
Silloin juokset muiden sokeiden perässä viereiselle nyppylälle,
valtaat korkeimman paikan
ja julistat karismaasi tukeutuen tietäväsi kaiken nyt paremmin kuin Mount Everest.

Sano mitä sanot.
Minä uskon rakkauteen,
jonka jälkeen ei koskaan tule sanaa "mutta".
Minä uskon rakkauteen, joka suojelee ja ojentaa.
Uskon rakkauteen, joka paljastaa ja pukee.
Epäitsekkääseen rakkauteen, jota aika ja tunteet eivät mädännytä, koska se ei ole riippuvainen niistä.
Rakkauteen, jota ihminen ei keksinyt.

Mitä sinä tiedät siitä?