Kuun loistaessa ikkunasta sisään
Katselen kasvojasi, kuuntelen hengitystäsi
Miten kauniisti kasvosi piirtyvätkään tummaan taustaan
Rauhallinen hengityksesi on sinfoniaa korvilleni
Sydämesi on täyttä kultaa
Hellyytesi kuin parantava lääke
Sanasi maket kuin hunaja
Silmäsi kuin jalokivet
Yön pimeydessä tiedän - Olen jo löytänyt aarteeni
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana yömaisema. Tämä runo oikein huokuu suuria tunteita, tätä oikein jäin lukemaan.
Aarre tosiaan, kauniisti kuvailtu
Sivut