Hätähuuto riipivä
Pulassa ystävä
Nopeasti hätiin kiirehdin
Keskiyöllä apuun lähdin
Itseäni säästämättä
Aina valmiina auttamaan
Nyt kiroan itseäni
yhä uudestaan ja uudestaan
Typerys, miksi edes kuvittelit sen kaksisuuntaista olevan
Ett kukaan ees harkitsis hädän hetkellä sua auttavan
Yksin saat tarpoa tiesi, nousta suosta syvästä
Kunhan et häiritse meidän onnea, se on hyvästä
Onneks katajaista on selkäranka miehen tään
Ei se katkea, vaikka sen kaikki näkee vääntyvän
Antaa periksi, luovuttaa, ei osaa piruparka
Kärsikööt siis, olkoon se tuskan sarka
Miksihän sitä ei kertakaikkiaan osaa luovuttaa
Vaik tietää kohta saavansa taas elämältä pataan
Sitkeyttä? Elämänhalua? Periksiantamattomuutta?
Vai tyhmyyttä, hölmöyttä, idiotismia?
Hölmö tiedän olevani, sen kuuleminen ei haittaa.
Pelleksikin sanovat, se titteli jopa maittaa.
Pahinta on olla elämänsä sirkuksessa, keskellä kiihkeintä näytöstä. Maskit naamassa, yleisö odotuksen vallassa. Mutta itsellä totaalinen "black out", mites tästä jatketaan.
Sitä minä mietin, miten tästä jatketaan...
Sitä mietin, tälläkin hetkellä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Joskus se hyvä teko ja ihmismäisyys palaa luoksesi tavalla tai toisella...odota sitä!!
Ajatuksesi jaan sydämellä kanssasi.
Sivut