joskus nauru tekee
surulliseksi
tai taiteilija
viulunsa
pianonsa
saksofoninsa kanssa
tai pilvetön taivas
poltetun sienan
värinen
metsä kivi
pelto meri
ja se miten joskus
yhtäkkiä tajuaa
olevansa
pohjattoman yksinäinen
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 8.8.2013 | 0 | Runo |
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 1.8.2013 | 2 | Runo |
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 1.8.2013 | 5 | Runo |
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 6.5.2013 | 0 | Runo |
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 28.4.2013 | 9 | Runo |
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 31.1.2013 | 0 | Runo |
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 16.9.2012 | 6 | Runo |
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 17.8.2012 | 4 | Runo |
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 16.8.2012 | 4 | Runo |
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 8.8.2012 | 1 | Runo |
Kommentit
Kauniin surullista. Se fiilis tuli. Hieno runo silti.
Tuttu tunne. Ihanasti kuvasit.
sielun puhetta-
tämän pohjaton yksinäisyys on jotenkin todella käsin kosketeltavaa. haikean kaunista, melankoliaa joka puhuttelee minua.