Seison parvekkeellani
katson aukeavaa maailmaa.
Tuossa oli pieni pusikko
ja muutama puu.
Nyt betonia ja työkoneita,
luonnotonta kaaosta.
Nostan käteni
osoittaakseni kunnioitukseni
Äitimaalle.
Kippis, huikka.
Nyt voinkin palata takaisin sisälle
ja unohtaa äskeisen tunteiluni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
