Missä vaiheessa
ajauduin nurkkaan
murtumattomaan häkkiin,
kadotin ainoan avaimen
menetin vapauden.
Milloin menetin
ihmisyyteni
muutuin eläimeksi
nyt puren ruokkivaa kättä
myöskin sitä auttavaa.
Olen yrittänyt paljon
kiivennyt perse edellä puuhun
ottanut mustelmia
niellyt ylpeyteni
toisten käskystä.
Vihaan itseäni ja sitä
mitä minusta on tullut.
Heikko ja rikkinäinen
vain halu vahingoittaa
itseäni tai muita
ohjaa askeleitani.
Enään en pääse ylös
makaan yksin
kuoppani pohjalla
pimeässä.
Päästäkää peto
ja jakakaa armoa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voimakas runo. Epäröinnin kynnykseltä on otettu se yksi hyppy ja tuntematon ei ollut pehmeä syli.
Sivut