Olen pettynyt.
Meihin.
Me muka kuningasrotu.
Emme näe metsiämme
rahan vihreydeltä.
Emme tunne äitimaatamme
läpi kovan asfaltin.
Emme kuule tuulen kuiskausta
kaupunkien hälinästä.
Joten kysyn meiltä:
Miten voimme pelastaa,
jos emme voi pelastautua.
Edes itse itseltämme.
H-hetki lähenee,
valtikka siirtyy eteenpäin.
On seuraavien vuoro
kokeilla valtaistuinta.
Ja odottaa omaa
vallan aiheuttamaa
krapulaa.
Selite:
Toivo ihmiskuntaa kohtaan on menetetty, se koska tämä loppuu, on vain ajan kysymys.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ai että osu ja uppos. Viisautta, hyviä oivalluksia puettuina hienosti ja nerokkaasti sanoihin.
Pidän kantaaottavasta tyylistä.
Sivut