Muistatko tarinani paloista?
Niistä seitsemästä miljoonasta,
jotka luovat unelmamme?
Omani olivat hyvällä mallilla,
mutta sitten tuli yksi ja toinen,
kolmas ja neljäs,
vauhdilla liian kovalla.
Palasistani hajosivat
ne kaikista tärkeimmät,
Sinä ja minä.
Omani saan korjattua ajalla,
mutta sinut siirrän syrjään.
en unohda tai hukkaa,
vaan säilytän sinut
muistojen kulta-arkussa.
Sieltä sinut sitten nostan esiin,
kun haavat ovat lopettaneet kirvelyn
ja voin katsoa taakseni
ilman kaipuuta entiseen.
Selite:
Kaikki hyvä loppuu aikanaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niinpä...kaunis.
"muistojen kulta-arkussa" <--ihana
Sivut