Silloin kun on synkkää ja pimeää
olet mulle majakkana yössä
näen sinut tähtenä kimmeltävänä
siinä seitsemän tähden vieressä
tunteena sykkeenä sydämessä
on yksinäisyys ja hiljaisuus
yllä musta taivas ja avaruus
kylmyys alla jalkojen hohtaa
vaan tähteni lämpöä loistaa
sydämeen uskoa antaa
Vaikka olisin matkalla helvettiin
pidät mua tiukasti kädestä kiin
annat hymyn kosketuksen
pienen sykkeen tähtösen
rakkaustuulen kuiskauksen
polttaa maa roudan alla
kukkii kuurankukka ikkunalla
vaeltaa yksinäinen sielu täällä
sinä tähtenä oppaana ylhäällä
kun on synkkää ja pimeää
En tarjoa mä maata en mammonaa
en ikkunan hentoa kuurankukkaa
vain pienen sydämen joka kaipaa
sen mä tahdon sinulle ojentaa
tähdelle joka taivaalla loistaa
tuulen lailla aika yössä kulkee
sen vain sydämessään tuntee
niin pieni on hetki ihmisen
vaan säilyy kaipaus ikuinen
sen tietää taivaan tähtönen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis herkkä ja surumielinenkin on runosi, yksinäinen vaeltaja ja tähtitaivas, joskus juostessani tunnen samoin, todellakin ei mammona onnelliseksi tee, se on juuri kuvaamasi kaltainen hetki, tuo viimeinen säe sopisi vaikka muistokirjoitukseen, herkkä kaunis koskettava, kaipaus ja taivaan tähtönen
runo tarjoaa tunnepitoisen runomatkan kaipauksen, muistoihin ja mahdollisuuden uuteen alkuun. Kauniisti koottu tähtimatka.
Kaipausta runossasi, ja samalla lohdullinenkin tunteessaan.
Hieno.
Hyvin kaunis runo.