Se tulee kuin oksennus
paniikki ja masennus.
Alistun ololle nöyrälle.
Kyyneleet vierii pöydälle.
Päästän turvaköyden löysälle
haluaisin avautua ystävälle.
Kertoa olen hukassa.
mut pitää nostaa suosta.
Katsoin häntä ja rukoilin salaa.
En suustani saanut yhtään sanaa.
Sisäinen kauhuni, musta surma.
on mulle ajoittainen pulma.
Ne viattomat kasvot eivät tiedä
miten voi musta varjo pimeään viedä.
Valoa sielä näe en.
Yksin nurkassa mätänen.
Hitaasti päästän irti toivosta,
rakkaudesta ja uskosta.
Ympärilleni rakentuu ikkuna.
Olen sen sisällä vankina.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
