willow

Genet imee minut tyhjäksi sanoista
hän on niin pyhä, niin sopimaton
hän uskoo petokseen, miekkaliljoihin
ja varkaiden kaluun
mitä minulle jää sanottavaa,
olen hyvinvoinnin kyllästämä,
neuroosien tylsyttämä
juon yksin kun kirjoitan, katson
kun päivä laskee
ei ole kyyneliä, ei kukkia pöydällä
haluaisin aloittaa tarinan
sellaisella kielellä joka saa polvilleen
viime yönä purin kirjani laatikoista
tänään ostin muutaman lisää
niistä minä etsin opettajaa
joka saisi kurkkuni auki,
kirvoittaisi esiin laulun