tarutuuli

Toisinaan melkein tukehdun etäisyyteen
ja synnytän lankkulattiaan polkuja valveunessa.
Hiilidioksidin täyttämissä huoneissa
kaipaus tiivistyy sakeaksi houreeksi ikkunaruutuihin,
jotka niin helposti voisivat särkyä.

Niissä kohdissa, joista maali on kulunut,
narisee eniten.
Lattiakin on sitä mieltä,
että ravaaminen tulisi lopettaa.
On kuitenkin vaarallista poiketa polulta,
jota ympäröi tuntematon pimeä aine.

Minun henkilökohtainen galaksini
muodostuu sinusta, poluista
ja meitä ympäröivästä pimeästä aineesta,
joka ei heijasta, ime tai lähetä valoa.
Se on yhtä kuin ääretön tyhjyys,
joka valtaa tilaa itselleen
kaiken muun kustannuksella.
Se vie tuolileikissä paikkasi.