Lasiseinät
Lasiseinät ympärilläni katselen maailmaanne,
huudan äänetöntä huutoani,
kukaan ei kuule
tai edes käänny katsomaan.
Lasiseinät ikuisesti välissämme,
särkymättöminä
aineettomina
tajunnasta muokattuina.
Huudan
niin että keuhkoni räjähtävät,
tuskani murtuu pisaroiksi
peittäen alleen kaiken.
Lasiseinät täynnä tuskaa
kunnes hukun sen tyhjyyteen
jota ei enää ole.
Selite:
Joskus tuntuu, että seison näkymättömän muurin takana yrittäen saada yhteyttä ihmisiin. Sosiaalisuus on välillä vaikeaa. :/
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo, ajatuksia herättävä ja vahva.
Hienosti kirjoitat vaikeasta asiasta.
oi voi, tunnen tuskasi :( voimia! Ja hienoa sanojen käyttöä.