Isä!
Sinä olit ja tulit luokseni,
sinua kaipasin ja sinut luokseni halusin!
Vaikka se oli ehkä hetki mielestäni,
se oli minulle enemmän kuin elämäni!
Se hetki vain, se hetki jossa sain paljon,
niin palon mitä en ollut saanut!
Nyt jo lähdet pois vaikka halusin että jäät,
mutta pakko oli sinun lähteä!
Jäin itku silmässä sinua katsomaan kun lähdit,
sinä myös itkit, halattiin ja silmiin katsottiin!
Kumpikin nielimme sen, sen tuskan,
sen mitä jäi sanomatta ja tekemätttä....
Jäin kaipaamaan, niin pitkä aika siitä on,
olet aina niin ihana ihminen, se jota kunnioitan!
Olet minulle se yksi ja ainoa, olet isä,
olet isä jota en ikinä unohda!!!
Isä joka opetti minulle paljon,
ihminen joka on aina puolelllani!
Ei pahaa sanaa, aina puolustit minua,
en halua ikinä luopua sinusta....
Olet isä, se rakkain ja ainoain,
en unohda, en hylkää sinua...
Koska sinä olet se... se yksi ja ainoa...
minun ISÄ!!!!!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mun isä on siirtynyt ajat sitten ajasta ikuisuuteen, joten tuo sun runo kolahti kovasti muhun.
Hieno runo isällesi! Hän on selvästi hyvin tärkeä sinulle...