Naiselle jota kutsuin äidikseni
ikean kirjahyllyssä peiteltyjä totuuksia
joista loistaa kaiken yksinkertaisuus.
siinä vahinkolapsesi kultakehyksessä
kuin mikäkin pyhimys.
vaikka vain minun vuokseni
sinä et koskaan nähnyt Pariisia.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tälläisiähän me vahinkolapset vähän olemme, viemme unelmia.
mutta kaipa me jotain tillalle annamme.
Runosi on koskettava, kun itsekin olen vahinko ja samaa jatkoin, kuitenkaan en päivääkään vaihtaisi pois.
Rehellisen kipuileva.
kaunis, ihana, upea,
samalla lohdullisen raastava
Ei ole sanoja paljon, mutta sitäkin koskettavampia on ne joilla tämän tunnelman loit.
Loistava runo, ihan mahtava. Suosikkeihin. Jäin aivan sanattomaksi!