On aika antaa rakkauden elää
Kun tänä iltana
kahdeksatta viikkoa ilman sinua
istun portailla illalla
annan ripsieni koskettaa poskea
luomien painua raskaina silmien täkiksi
On rakkauden pärjättävä hetki ilman minua
Olen vahtinut kuin haukka
ettei meille käy niin kuin aina
Pitänyt hengissä sitä mikä ei vielä kuollutkaan
Pelännyt jättäväni sinut
Ei väliä sillä että olet ollut täällä
ja minä siellä
sillä välimatka suurin on ihojemme välissä
Entisissä epäonnistumisissa
Siinä kun kosketat vatsaani
ja ajattelen vain häntä jota et saanut korjattua
Ja häntä joka minua ei kai koskaan rakastanut
Kannammeko aina ensirakkauden taakkaa
Pyrkien ylittämään esteet jotka siitä tekivät mahdotonta
niin suurella voimalla
että unohdamme meidän olevan uusi alku
Tänä iltana portailla
peitän pelkoni jäljet
riisuudun ajatusteni painosta
Heitän huoleni siihen hautaan
johon meidät jo manasin
ja valmiiksi maalasin pirut arkkuun
Kastaudun sateessa joka pesee iholtani
epävarmuuden ja muistot menneestä
sillä sinä ja minä
olemme tässä ja nyt
Aloitan matkan kohti alastonta yhteyttä
kahden ihmisen välillä
Kohdaten sinut ilman menneisyyden painoa
kuin olisit se ensimmäinen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
On kunnioitettavaa kun ihminen kykenee pukemaan surunsa/luopumisen tuskansa/tai
eroahdistuksensa näin hienoon pukuun.
Runo sisältää kokonaisuuden lisäksi monta erinomaista, jo sinänsä vaikuttavaksi runoksi mainittavaa kohtaa. Tätä runoa jos runoilija malttaa alkaa hioa, niin..