Nimetön
Taas yhden sirpaleen siitä pudotetusta vaasista mä löysin maailmalta mikä pakkomielle mulle on entisöidä kun voisin saada kokonaisia. Kun mikään ei riitä mulle poimin näitä matkan varrelta ehkä luulen että kokoan niistä joskus itseni tiedän me ollaan niitä jotka ei oo koskaan valmiita olemaan kokonaisia liian paljon on paloja meistä suuressa maailmassa. Koskaan paikoillaan ei voida olla missään paikassa. Ja kun mikään ei riitä mulle poimin näitä matkan varrelta kiinnitän itseni mut liima ei ala koskaan kuivua. Ehkä en vain löydä sopivia paloja..
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
