081
Juuri kun luulin
olevani turvassa
kalliossa, juurtuneena
saavuit Sinä
häivähdys ikuista
ilman kysymyksiä
maanruskea katseesi
sulattamassa routaani
olet minulle Vesta
ikuinen neitsyt
heittäydyn
tomuksi
sillä
rakastat
myös
minua
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ai ku ihana! Tykkään..Hyvää syntymäpäivää:-)))
Vahva, säväyttävä ja koskettava runo rakkaudesta.
Joku tässä säväyttää. Itse syydän liikaa aina tavaraa pieneen tilaan, tässä taas on ilmavuutta ja hengitystilaa. Jotenkin tosi viehättävä vaikka yksinkertainen :)
Vahva ja kaunis on tämä runosi!
Alkukantaista voimaa ja tunteiden herkkyyttä.