Aamuyön iltarusko
Minä
ja rullalle kääritty yö.
Kukaan ei mitään muuta kuin
pizzaa syö.
Kaupunki lopettaa tanssin,
ja transsiin
saatan vaipua minäkin.
Perjantai
ja mennään syömään moskaa,
päässä pyörivät siniset enkelit.
Jollekin tulee hikka ja naurattaa,
olemme kuin juoppoja.
Takki ei paina paljon mitään,
kävellään aina vain etelään.
Joku hyräilee jotain kamalaa,
vaikka oikeastaan
se toimii.
Aamuyö,
valkea taivas,
hengitän kuin koskaan
ennen,
seuraan suoraa mustaa viivaa,
luulen törmänneeni jeesukseen.
Huomaan sinut
kun kello lyö viisi.
Taksitolpasta tulee paratiisi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo, kauniisti runottelet, "lupsakkaa" runotusta, jos näin voi sanoa (: Pidin.
Vautsi!
Nappasi heti mukaansa, kevyttä, kertoilevaa, hymyilyttävää.
Oivaa kuvailua runossasi, myös hyvin iltaa kuvaava. Tutun kuuloista.
Pidin kovasti.
Suosikkeihin.
Onnea.
Ihastuttava runo, jonka tarina mukaansa tempaava, ja tuo loppu tosi Onnistunut.
Onnistunutta fiilistelyä. Pidin, Paljon.
Kuvaava, tykkäsin! Hieno runo :)
Ihastuin tuohon tekstisi ensimmäiseen ajatukseen:
"Minä ja rullalle kääritty yö" -HUIMAA!
Ihan tarkkaan en tiedä miten sen rullaisin auki muttei se haittaa sillä se on jo itsessään niin upea. Pidän myös kaupungin sykkeestä ja siitä kuinka kuvaat sen muutaman tunnin hiljentymistä aamuyöstä. Jotenkin luulen tässä olevan nuoruuden elämän keveys ja raskaus.
Pisteet kotiin vie viimeinenkin lause :)))
huippuhieno!
pidin tosi paljon, hieno kerronta päivästä,