Vuorten kertomaa
Lumiset vuoret
ylväinä nousevat
terävinä ympärilläin
pilvihin kurkottain
Tyyninä lepäävät
rauhaisina toivottavat
meidät tervetulleiksi
ottavat vieraiksi
Kauneutta ihaillen
nöyryyden silti muistaen
− Vain hetkonen
särkyy taika kadoten
Vuoret muistuttavat:
kunniota
rakasta
ikinä älä ylpeästi
mene ja valloita
Häviävät kyljet vuorien
myrskyhyn näin kadoten
peittyy näkyvyys
valkoiseen helvettiin
Tuuli piiskaa
viima painaa
armoa ei tunne
periksi ei anna
Muistutuksen saimme
Vieraina vain olemme
maailmalla kulkien
elämäämme eläen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Onnitteluni
Tutkailet mielenkiinnolla elämää.
Lahjaahan tämä elämä on.
Vuorissa on jotain ikuista! Siksipä runo vaikutti sanomallaan. Hieno.
Lahjaahan tämä elämämme vain on.Tässä runossasi tutkailet elämää ja pienuuttamme jylhien lumisten vuorten rinteillä.
Hyvää syntymäpäivää^^
Syvällisen voimakas runo, ajatusvirta, joka kulkee oleellisen tarkoituksen uomia pitkin. Jylhät vuoret, luonnon suuruus ja siinä osana pieni ihminen, joka joskus korottaa itsensä liian ylös, päälle huippujen. Vaikuttava runo !!
Erilainen runo mitä yleensä, se on ++
Kiitos arvostelusta :)
Näyt selvinneen hengissä kaamoksesta, mutta varo silti jääkarhuja! :)
*SYDÄMMELLISTÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ SIULLE TOIVON*
ooh... ihan fantasiakirjatunnelmia. vahva ja voimakas, kuten vuoret. tunnelmallinen.
Hyvää syntymäpäivää!
Oi miten kaunista tekstiä! =)