Loihe lähti lykkimähän
lylyänsä lipsuvata
apajia ansaamahan
riekkoa näin räyhäävätä
patahansa pyytämähän
Korpeikkoa kuusikkoa
suopeasti silmäiletsi
kolkkia jo kopristeli
vasamia virräytteli
kiihtelystä kaihoisasti
haaveissansa haikailetsi
Pupujussi-pitkäkorvan
anasteli ansoihinsa
mielessänsä mallailetsi
pehmoisaksi parkitsevi
nohevalle nassikalle
notkean nutun nitoisi
Selite:
Jo ylle yksinäisen erästelijän loistivat tähdet tutut...
P.S. Tämän tarinan voi laulaa kalevala-sävelellä. Koetas!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana <3 (:
Hauska...en ymmättänyt sanaakaan
Tuli välittömästi kalevala mieleen. Sinä se vasta taitava olet. Sanataidetta parhaimmillaan. Taidat olla todella pitkän linjan kirjoittaja.
tää runo vei aivanko matkassaan..hieno!
Bravo! Kalevalamittakin kohdallaan, kelpaisi julkaistavaksi KaRuSen Parnassossa! :)
Hienosti sanoiksi muotoilit metsästysretken, tulee mieleen äidin kertomukset ajasta ennen vanhaan...
Kalevalaista runoahan tämä. Sai hyvälle mielelle, vaikkakin pupu pataan joutui.
mahtava. :D
Hieno ja kekseliäs... pidän neuvosi mielessä... ;)