hetu

Etenen ajassa, tiedostamatta ketään
Jättämättä mitään jälkiä itämään
Hiljaa seassa muiden kävellen
taakseni jättäen menneitä omien unien

Hiljaisuutta, mistä löytäisin sen?
Etsien sitä katveesta metsien sateisten
Kauas tästä melusta pois vain tahtoisin
vaikka rauhassa elävänä pystyyn jäätyä saattaisin

Repii se hermoni, tahdon tyhjyydessä huutaa
Seisoen ajassa taaksepäin kulkevassa junassa
mietin -mitä helvettiä, kuka tätä ohjaa?
Kiskot ovat vedetty kulkemaan läpi minun elämäni rajoja

Katson peilistä, näen muistoja menneitä
Minulle niin kovin tuttuja mietteitä
Löytäneet ovat paikan oikean muualta
Poissa minusta sekä tieltäni pitkältä karulta

Näen Varjossa makaavan valottoman hahmoni
Sulautuneena sekaan, pihan jäätävään viimaan
Lämpö pieni menneistä ajoista muistuttaa
Ruumiini ulkopuolelle jääneessä sielussa vapaassa loistaa

Tuijotan, katson ohitse kiitävää metsää
Vieressäni näen enää vain omia, kuvitteellisia perkeleitä
Sarvipäisiä piruja
Ruumiistani itsensä repineitä

Ystäviä ainoita, näitä joihin aina voin luottaa
Kaatavat niskaani helvetissä keitettyä tervaa
iloisia, tanssivia, vallan hullunkurisia
vaikka nämäkin täysin oman mielikuvitukseni tuomia