Henane

Elämäni Sirpaleita,
Keräsin tänä iltana lattialta.
Kuollakseni erästä pelkäsin,
Kunnes vihdoin ymmärsin;
”On pysyttävä lujana,
Mielialat kovana.”
En vain pysty siihen,
Tämä hetki jatkuu iäisyyden.
Haluan turvaan jonnekin,
Suojakseni haluisin koirankin.
Haluaisin rakkaani turvalliseen syliin,
Ja myös haluan turvata ystäviin.
Missä on rakkaani?
Häntä minä nyt tarvitsisin.
Itken ja pelkään kuollakseni,
Missä olet nyt suojelusenkelini?
Rakas? Missä olet?
Haluan kainaloosi.
Takanani lukitsen ovet,
Ja itken katsoen kuvaasi.
Pakenen miestä pelottavaa,
Johon ennen luotin kuin ystävään.
Haluan pois täältä! Äkkiä kotiin,
Kiireellä pyöräilen pimeyksiin.
Metsässä kuuntelen askeleita,
Takaantani ehkä kantautuvia.
Valossa oman kotini,
Halaan rakasta koiraani.
Pääsin pois sieltä,
Enää ei tarvitse pelätä.
Silti olen shokissa,
Kunhan vain turvassa.
Jahtaako hän minua vielä?
Onko joku kuitenkin tuolla tiellä?
Sydämeni hakkaa yhä kiivaammin,
Kyyneleeni valuvat entistä hitaammin.
Rauhoitu nyt, ei mitään hätää.
Äläkä katso enää pimeyteen.
Itkien mietin mitä olisi voinut tapahtua,
Voi kunpa voisin jo tästä pelosta vapautua.
Haluan vain jo nukahtaa,
Antakaa minulle omaa rauhaa.
En voi muuta kuin itkeä,
Ajatuksia illasta pois kitkeä.
Vaivun uneen rauhattomaan,
Kuin putoaisin suoraan kuolemaan.