Pakkomielle
Päivät vierivät hiitaana eteenpäin.
Vuode on sama, samoin lakanat.
Sydän samoin itkee, hiljaa salassa.
Ei se mihinkään katoa.
Ei kuole, vaikka käsketään.
Joka aamu rukoilee, yöhön hämärään.
Sitä vain toivoo ja rakastaa,
ennemmän kuin elämää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
epätoivoa pidän
Sitä se on, kun yhä rakastaa