Jälleen [songfic]
Särjetty ja satutettu sinua on monta kertaa
Ja nyt kuvittelet että se on sinä jonka päässä viiraa
Yhtäkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun
Ja luulet että tästä on mahdotonta ikinä toipuu
Jälleen menneisyytesi on revitty auki,
jälleen olet se pieni, onneton tyttö,
jonka kyyneleet valuvat poskille.
Anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa
Hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan
Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät
Hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa
Jälleen mietit,
miksi uskoa keneenkään,
miksi luottaa keneenkään?
Sama se vaikka sinä rakastuisit johonkin väärään
Sama se jos et sinä opi vielä siitäkään
Tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntä koskaan
Jonkunhan on uskottava että vielä rakkaus voittaa
Jälleen uskosi alkaa hiipumaan,
kuinka pitkään vielä pitäisi jaksaa uskoa?
Anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa
Hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan
Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät
Hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa
Jälleen yrität jaksaa,
vaikka kannat taakkaasi yksin.
Kyllä sinä yritit,
mutta hän ei ymmärtänyt.
Nyt kuitenkin sinulla on se jokin,
se jokin josta pitää kiinni.
Sen takia et saa romahtaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi