Merimiehen vaimo
Laivat kulkevat pohjoiseen,minä katson ulos talosta johon me kerran laitoimme asumaan onnen ja rakkauden. Katson ulos synkkään ja sateiseen yöhön. Takkatuli lämmittää minua ja särkynyttä sydäntäni.
Minä muistan sinut. Sinut jota kerran niin rakastin,joka ei ole enää luonani. Muistan kuinka kerroit kaipuustasi merille,
lähdit tahtomattani vaikka itkin ja rukoilin ettet jättäisi minua yksin,lupasit palaavasi luokseni seuraavan nousuveden aikaan. Minä uskoin ja jäin odottamaan.
Nousuvesi saapui,mutta sinä et. Silloin minä tiesin sen ettet enää koskaan palaisi luokseni,
aallot veivät sinut mukanaan. Sinä olet nyt yhtä rakkaan meresi kanssa,kun aallot osuvat keväisin rantakallioon sinä olet taas luonani.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.
Hieno runo, ottaa otteeseen heti alusta.
Kiva mielen ulappa!